Arribaa!!!!

Pitkiä päiviä ollaan paiskittu, mutta iloista ilotulista tämä on ollut. Kaikkien hahmot kehittyy ja päivä päivältä itsevarmuus omaa tyyppiä kohtaan kasvaa. Ulkopuolisuus ja sen ympärillä pyörivien teemojen ajattelu on saanut entistäkin enemmän syvyyttä.

Aihe tuntuu olevan lähes jokaiselle ryhmäläiselle jollain tavalla henkilökohtainen ja sattumoisin selailin päiväkirjaani ja sieltä pompahtikin merkintä viime vuoden puolelta, joka kuuluu seuraavasti:

Ulkopuolisuuden tunne on ollut viime aikoina vahvasti läsnä. Tunne siitä, että on tyttö, joka ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen muiden tyttöjen kanssa, koska on tyttö jonka pitäisi olla poika. Mutta koska tyttö ei ole poika vaan tyttö, hän ei leiki poikienkaan kanssa ikinä.

Miksi lokeroimme asioita? Lokeroinko minä itseni, koska se ”helpottaa” muiden suhtautumista minuun? Onko koskaan pakko päättää mitään?

T: Working progress-Elena