Pervon runo

Ainoana Turun Taideakatemian ulkopuolisena työryhmän jäsenenä jännitin aluksi, onko minun mahdollista kokea kuuluvani joukkoon. Hyvin pian kuitenkin Fantasia2016 osoitti olevansa kaikkien osiensa summa. Huomasin olevani lämpimien, avointen ja lahjakkaiden ihmisten ympäröimä. Ulkopuolisuus on kaikkia työryhmän jäseniä jollain tavalla joskus koskettanut ja satuttanut. Ihmisiä erottavat ominaisuudet paisuvat niin usein erilaisten normien kankeuden puitteissa todellisuutta suuremmiksi. Surullisen heppoisasti unohtuvat sisimmät, tärkeimmät ominaisuudet, jotka yhdistäisivät toisistaan eksyneet.

Harjoitusaikataulun tiivistyessä ja Fantasiamme terävöittäessä muotoaan alkavat myös hahmot sykkiä uutta verta. Henkiinheräämisprosessissa huomaamatta syntyi hahmoltani myös oodi oudolle rakkaudelle.

Pervon runo.

Hylkiöt, oudot, hirveät friikit

Olkaa siellä kaukana olemassa

Puhuvat katseiden terävät piikit

Standardien ihmismassa

”Ei tuo ole rakkautta

Pelkään lastenikin puolesta

Ethän lähesty, en voi auttaa

Kuolen pian huolesta”

Aina te ja me, miksi

Onhan se rakkautta, vain erilaista

En kutsuisi meitä rikollisiksi